kiikuttanut
Suomi muokkaa
Verbi muokkaa
kiikuttanut
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä kiikuttaa
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kiikuttanut | kiikuttaneet |
| genetiivi | kiikuttaneen | kiikuttaneiden kiikuttaneitten |
| partitiivi | kiikuttanutta | kiikuttaneita |
| akkusatiivi | kiikuttanut; kiikuttaneen | kiikuttaneet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kiikuttaneessa | kiikuttaneissa |
| elatiivi | kiikuttaneesta | kiikuttaneista |
| illatiivi | kiikuttaneeseen | kiikuttaneisiin kiikuttaneihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kiikuttaneella | kiikuttaneilla |
| ablatiivi | kiikuttaneelta | kiikuttaneilta |
| allatiivi | kiikuttaneelle | kiikuttaneille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kiikuttaneena | kiikuttaneina |
| translatiivi | kiikuttaneeksi | kiikuttaneiksi |
| abessiivi | kiikuttaneetta | kiikuttaneitta |
| instruktiivi | – | kiikuttanein |
| komitatiivi | – | kiikuttaneine |