kiikuttanut
Suomi
muokkaaVerbi
muokkaakiikuttanut
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä kiikuttaa
Taivutus
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kiikuttanut | kiikuttaneet |
genetiivi | kiikuttaneen | kiikuttaneiden kiikuttaneitten |
partitiivi | kiikuttanutta | kiikuttaneita |
akkusatiivi | kiikuttanut; kiikuttaneen | kiikuttaneet |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kiikuttaneessa | kiikuttaneissa |
elatiivi | kiikuttaneesta | kiikuttaneista |
illatiivi | kiikuttaneeseen | kiikuttaneisiin kiikuttaneihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kiikuttaneella | kiikuttaneilla |
ablatiivi | kiikuttaneelta | kiikuttaneilta |
allatiivi | kiikuttaneelle | kiikuttaneille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kiikuttaneena | kiikuttaneina |
translatiivi | kiikuttaneeksi | kiikuttaneiksi |
abessiivi | kiikuttaneetta | kiikuttaneitta |
instruktiivi | – | kiikuttanein |
komitatiivi | – | kiikuttaneine |