kiiltäminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakiiltäminen (38)
- teonnimi verbistä kiiltää
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kiiltäminen | kiiltämiset |
genetiivi | kiiltämisen | kiiltämisten kiiltämisien |
partitiivi | kiiltämistä | kiiltämisiä |
akkusatiivi | kiiltäminen; kiiltämisen |
kiiltämiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kiiltämisessä | kiiltämisissä |
elatiivi | kiiltämisestä | kiiltämisistä |
illatiivi | kiiltämiseen | kiiltämisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kiiltämisellä | kiiltämisillä |
ablatiivi | kiiltämiseltä | kiiltämisiltä |
allatiivi | kiiltämiselle | kiiltämisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kiiltämisenä (kiiltämisnä) |
kiiltämisinä |
translatiivi | kiiltämiseksi | kiiltämisiksi |
abessiivi | kiiltämisettä | kiiltämisittä |
instruktiivi | – | kiiltämisin |
komitatiivi | – | kiiltämisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | kiiltämise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
kiiltämis- |