kiilteleminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakiilteleminen (38)
- teonnimi verbistä kiillellä
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kiilteleminen | kiiltelemiset |
| genetiivi | kiiltelemisen | kiiltelemisten kiiltelemisien |
| partitiivi | kiiltelemistä | kiiltelemisiä |
| akkusatiivi | kiilteleminen; kiiltelemisen |
kiiltelemiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kiiltelemisessä | kiiltelemisissä |
| elatiivi | kiiltelemisestä | kiiltelemisistä |
| illatiivi | kiiltelemiseen | kiiltelemisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kiiltelemisellä | kiiltelemisillä |
| ablatiivi | kiiltelemiseltä | kiiltelemisiltä |
| allatiivi | kiiltelemiselle | kiiltelemisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kiiltelemisenä (kiiltelemisnä) |
kiiltelemisinä |
| translatiivi | kiiltelemiseksi | kiiltelemisiksi |
| abessiivi | kiiltelemisettä | kiiltelemisittä |
| instruktiivi | – | kiiltelemisin |
| komitatiivi | – | kiiltelemisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kiiltelemise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kiiltelemis- | |