kiilto

Suomi

Substantiivi

kiilto (1-I)

1. pinnasta heijastuvassa valossa näkyvä pintailmiö
2. (mineralogia) mineraalin tapa heijastaa valoa
3. (kuvaannollisesti) silmissä oleva ilme, joka ilmaisee halua tai himoa johonkin, maniaa tai hulluutta

   pelihimon kiilto silmissä

   Ihmiset ilmiantavat toisiaan julkisuudelle rahan toivossa ja avaavat euron kiilto silmissä kotiensa ja sielujensa salatuimmat sopukat. (YLE)

Ääntäminen

• IPA: /ˈkiːlt̪o/
• tavutus: kiil‧to

Etymologia

• verbi kiiltää + johdin -o

Käännökset

1. pinnasta heijastuvassa valossa näkyvä pintailmiö

englanti: gloss

Liittyvät sanat

• kiiltää
• kiille
• kiilloton

Johdokset

• verbit: kiillottaa, kiillottua

Yhdyssanat

epämetallikiilto, harmaakiilto, huulikiilto, kiiltofasaani, kiiltokuva, kiiltokäki, kiiltokärpänen, kiiltolatvuskottarainen, kiiltoleski, kiiltomaali, kiiltomato, kiiltonahka, kiiltonokirastas, kiiltopaperi, kiiltopensas, kiiltopinta, kiiltopujokolibri, kiiltosametti, kiiltoväri, metallikiilto, pintakiilto, timanttikiilto

Aiheesta muualla

• kiilto Kielitoimiston sanakirjassa
• kiilto Suomen murteiden sanakirjassa
• kiilto Suomen etymologisessa sanakirjassa
• Artikkeli 952 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa