Substantiivi

muokkaa

kiilto (1-I)[1]

  1. pinnasta heijastuvassa valossa näkyvä pintailmiö
  2. (mineralogia) mineraalin tapa heijastaa valoa
  3. (kuvaannollisesti) silmissä oleva ilme, joka ilmaisee halua tai himoa johonkin, maniaa tai hulluutta
    pelihimon kiilto silmissä
    Ihmiset ilmiantavat toisiaan julkisuudelle rahan toivossa ja avaavat euron kiilto silmissä kotiensa ja sielujensa salatuimmat sopukat. (YLE)

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈkiːlt̪o/
  • tavutus: kiil‧to

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kiilto kiillot
genetiivi kiillon kiiltojen
partitiivi kiiltoa kiiltoja
akkusatiivi kiilto;
kiillon
kiillot
sisäpaikallissijat
inessiivi kiillossa kiilloissa
elatiivi kiillosta kiilloista
illatiivi kiiltoon kiiltoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kiillolla kiilloilla
ablatiivi kiillolta kiilloilta
allatiivi kiillolle kiilloille
muut sijamuodot
essiivi kiiltona kiiltoina
translatiivi kiilloksi kiilloiksi
abessiivi kiillotta kiilloitta
instruktiivi kiilloin
komitatiivi kiiltoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo kiillo-
vahva vartalo kiilto-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

epämetallikiilto, harmaakiilto, huulikiilto, kiiltofasaani, kiiltokuva, kiiltokäki, kiiltokärpänen, kiiltolatvuskottarainen, kiiltoleski, kiiltomaali, kiiltomato, kiiltonahka, kiiltonokirastas, kiiltopaperi, kiiltopensas, kiiltopinta, kiiltopujokolibri, kiiltosametti, kiiltoväri, metallikiilto, pintakiilto, timanttikiilto

Aiheesta muualla

muokkaa
  • kiilto Kielitoimiston sanakirjassa
  • Artikkeli 952 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 1-I