kiilunut
Suomi
muokkaaVerbi
muokkaakiilunut
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä kiilua
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kiilunut | kiiluneet |
| genetiivi | kiiluneen | kiiluneiden kiiluneitten |
| partitiivi | kiilunutta | kiiluneita |
| akkusatiivi | kiilunut; kiiluneen |
kiiluneet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kiiluneessa | kiiluneissa |
| elatiivi | kiiluneesta | kiiluneista |
| illatiivi | kiiluneeseen | kiiluneisiin kiiluneihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kiiluneella | kiiluneilla |
| ablatiivi | kiiluneelta | kiiluneilta |
| allatiivi | kiiluneelle | kiiluneille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kiiluneena | kiiluneina |
| translatiivi | kiiluneeksi | kiiluneiksi |
| abessiivi | kiiluneetta | kiiluneitta |
| instruktiivi | – | kiilunein |
| komitatiivi | – | kiiluneine |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kiilunee- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kiilunut- | |