kiinnittyminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakiinnittyminen (38)
- teonnimi verbistä kiinnittyä
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kiinnittyminen | kiinnittymiset |
genetiivi | kiinnittymisen | kiinnittymisten kiinnittymisien |
partitiivi | kiinnittymistä | kiinnittymisiä |
akkusatiivi | kiinnittyminen; kiinnittymisen |
kiinnittymiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kiinnittymisessä | kiinnittymisissä |
elatiivi | kiinnittymisestä | kiinnittymisistä |
illatiivi | kiinnittymiseen | kiinnittymisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kiinnittymisellä | kiinnittymisillä |
ablatiivi | kiinnittymiseltä | kiinnittymisiltä |
allatiivi | kiinnittymiselle | kiinnittymisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kiinnittymisenä (kiinnittymisnä) |
kiinnittymisinä |
translatiivi | kiinnittymiseksi | kiinnittymisiksi |
abessiivi | kiinnittymisettä | kiinnittymisittä |
instruktiivi | – | kiinnittymisin |
komitatiivi | – | kiinnittymisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | kiinnittymise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
kiinnittymis- |
Etymologia
muokkaa- verbi kiinnittyä + johdin -minen