kiintiöinti

Suomi

Substantiivi

kiintiöinti (5-J)

kiintiöiminen

Ääntäminen

IPA: /ˈkiːnt̪iˌøi̯nt̪i/
tavutus: kiin‧ti‧öin‧ti

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	kiintiöinti	kiintiöinnit
genetiivi	kiintiöinnin	kiintiöintien (kiintiöintein)
partitiivi	kiintiöintiä	kiintiöintejä
akkusatiivi	kiintiöinti; kiintiöinnin	kiintiöinnit
sisäpaikallissijat
inessiivi	kiintiöinnissä	kiintiöinneissä
elatiivi	kiintiöinnistä	kiintiöinneistä
illatiivi	kiintiöintiin	kiintiöinteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	kiintiöinnillä	kiintiöinneillä
ablatiivi	kiintiöinniltä	kiintiöinneiltä
allatiivi	kiintiöinnille	kiintiöinneille
muut sijamuodot
essiivi	kiintiöintinä	kiintiöinteinä
translatiivi	kiintiöinniksi	kiintiöinneiksi
abessiivi	kiintiöinnittä	kiintiöinneittä
instruktiivi	–	kiintiöinnein
komitatiivi	–	kiintiöinteine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	kiintiöinni-
vahva vartalo	kiintiöinti-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

verbi kiintiöidä (vartalo kiintiöi-) + johdin -nti

Käännökset

1. kiintiöiminen

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne.
Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille.
Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.

Aiheesta muualla

kiintiöinti Kielitoimiston sanakirjassa