kiintyminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakiintyminen (38)
- teonnimi verbistä kiintyä
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kiintyminen | kiintymiset |
| genetiivi | kiintymisen | kiintymisten kiintymisien |
| partitiivi | kiintymistä | kiintymisiä |
| akkusatiivi | kiintyminen; kiintymisen |
kiintymiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kiintymisessä | kiintymisissä |
| elatiivi | kiintymisestä | kiintymisistä |
| illatiivi | kiintymiseen | kiintymisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kiintymisellä | kiintymisillä |
| ablatiivi | kiintymiseltä | kiintymisiltä |
| allatiivi | kiintymiselle | kiintymisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kiintymisenä (kiintymisnä) |
kiintymisinä |
| translatiivi | kiintymiseksi | kiintymisiksi |
| abessiivi | kiintymisettä | kiintymisittä |
| instruktiivi | – | kiintymisin |
| komitatiivi | – | kiintymisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kiintymise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kiintymis- | |