kiipeäminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakiipeäminen (38)
- teonnimi verbistä kiivetä
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kiipeäminen | kiipeämiset |
| genetiivi | kiipeämisen | kiipeämisten kiipeämisien |
| partitiivi | kiipeämistä | kiipeämisiä |
| akkusatiivi | kiipeäminen; kiipeämisen |
kiipeämiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kiipeämisessä | kiipeämisissä |
| elatiivi | kiipeämisestä | kiipeämisistä |
| illatiivi | kiipeämiseen | kiipeämisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kiipeämisellä | kiipeämisillä |
| ablatiivi | kiipeämiseltä | kiipeämisiltä |
| allatiivi | kiipeämiselle | kiipeämisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kiipeämisenä (kiipeämisnä) |
kiipeämisinä |
| translatiivi | kiipeämiseksi | kiipeämisiksi |
| abessiivi | kiipeämisettä | kiipeämisittä |
| instruktiivi | – | kiipeämisin |
| komitatiivi | – | kiipeämisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kiipeämise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kiipeämis- | |