Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

kiipijä (12)

  1. henkilö, joka kiipii
  2. yhdyssanan osana monilla varpuslintujen lahkon alaisilla lajeilla
  3. yksikkö suvun nimestä kiipijät (Climacteris)

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈkiːpijæ/
  • tavutus: kii‧pi‧jä

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kiipijä kiipijät
genetiivi kiipijän kiipijöiden
kiipijöitten
(kiipijäin)
partitiivi kiipijää kiipijöitä
akkusatiivi kiipijä;
kiipijän
kiipijät
sisäpaikallissijat
inessiivi kiipijässä kiipijöissä
elatiivi kiipijästä kiipijöistä
illatiivi kiipijään kiipijöihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kiipijällä kiipijöillä
ablatiivi kiipijältä kiipijöiltä
allatiivi kiipijälle kiipijöille
muut sijamuodot
essiivi kiipijänä kiipijöinä
translatiivi kiipijäksi kiipijöiksi
abessiivi kiipijättä kiipijöittä
instruktiivi kiipijöin
komitatiivi kiipijöine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kiipijä-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

eukalyptuskiipijä, filippiinienkiipijä, harmaarintakiipijä, havaijinkiipijä, helmikiipijä, kalliokiipijä, kauainkiipijä, mauinkiipijä, molokainkiipijä, nokikiipijä, oahunkiipijä, papuankiipijä, punakulmakiipijä, punavatsakiipijä, puukiipijä, raitapyrstökiipijä, rusovatsakiipijä, sademetsäkiipijä, savannikiipijä