kiirehtiminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakiirehtiminen (38)
- teonnimi verbistä kiirehtiä
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kiirehtiminen | kiirehtimiset |
| genetiivi | kiirehtimisen | kiirehtimisten kiirehtimisien |
| partitiivi | kiirehtimistä | kiirehtimisiä |
| akkusatiivi | kiirehtiminen; kiirehtimisen |
kiirehtimiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kiirehtimisessä | kiirehtimisissä |
| elatiivi | kiirehtimisestä | kiirehtimisistä |
| illatiivi | kiirehtimiseen | kiirehtimisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kiirehtimisellä | kiirehtimisillä |
| ablatiivi | kiirehtimiseltä | kiirehtimisiltä |
| allatiivi | kiirehtimiselle | kiirehtimisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kiirehtimisenä (kiirehtimisnä) |
kiirehtimisinä |
| translatiivi | kiirehtimiseksi | kiirehtimisiksi |
| abessiivi | kiirehtimisettä | kiirehtimisittä |
| instruktiivi | – | kiirehtimisin |
| komitatiivi | – | kiirehtimisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kiirehtimise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kiirehtimis- | |