kiistävä

Suomi

Verbi

kiistävä

1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä kiistää

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	kiistävä	kiistävät
genetiivi	kiistävän	kiistävien (kiistäväin)
partitiivi	kiistävää	kiistäviä
akkusatiivi	kiistävä; kiistävän	kiistävät
sisäpaikallissijat
inessiivi	kiistävässä	kiistävissä
elatiivi	kiistävästä	kiistävistä
illatiivi	kiistävään	kiistäviin
ulkopaikallissijat
adessiivi	kiistävällä	kiistävillä
ablatiivi	kiistävältä	kiistäviltä
allatiivi	kiistävälle	kiistäville
muut sijamuodot
essiivi	kiistävänä	kiistävinä
translatiivi	kiistäväksi	kiistäviksi
abessiivi	kiistävättä	kiistävittä
instruktiivi	–	kiistävin
komitatiivi	–	kiistävine