kiitteleminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakiitteleminen (38)
- teonnimi verbistä kiitellä
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kiitteleminen | kiittelemiset |
genetiivi | kiittelemisen | kiittelemisten kiittelemisien |
partitiivi | kiittelemistä | kiittelemisiä |
akkusatiivi | kiitteleminen; kiittelemisen |
kiittelemiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kiittelemisessä | kiittelemisissä |
elatiivi | kiittelemisestä | kiittelemisistä |
illatiivi | kiittelemiseen | kiittelemisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kiittelemisellä | kiittelemisillä |
ablatiivi | kiittelemiseltä | kiittelemisiltä |
allatiivi | kiittelemiselle | kiittelemisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kiittelemisenä (kiittelemisnä) |
kiittelemisinä |
translatiivi | kiittelemiseksi | kiittelemisiksi |
abessiivi | kiittelemisettä | kiittelemisittä |
instruktiivi | – | kiittelemisin |
komitatiivi | – | kiittelemisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | kiittelemise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
kiittelemis- |