kiivastuminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakiivastuminen (38)
- teonnimi verbistä kiivastua
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kiivastuminen | kiivastumiset |
| genetiivi | kiivastumisen | kiivastumisten kiivastumisien |
| partitiivi | kiivastumista | kiivastumisia |
| akkusatiivi | kiivastuminen; kiivastumisen |
kiivastumiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kiivastumisessa | kiivastumisissa |
| elatiivi | kiivastumisesta | kiivastumisista |
| illatiivi | kiivastumiseen | kiivastumisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kiivastumisella | kiivastumisilla |
| ablatiivi | kiivastumiselta | kiivastumisilta |
| allatiivi | kiivastumiselle | kiivastumisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kiivastumisena (kiivastumisna) |
kiivastumisina |
| translatiivi | kiivastumiseksi | kiivastumisiksi |
| abessiivi | kiivastumisetta | kiivastumisitta |
| instruktiivi | – | kiivastumisin |
| komitatiivi | – | kiivastumisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kiivastumise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kiivastumis- | |