kikkaileva
Suomi
muokkaaVerbi
muokkaakikkaileva
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä kikkailla
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kikkaileva | kikkailevat |
| genetiivi | kikkailevan | kikkailevien (kikkailevain) |
| partitiivi | kikkailevaa | kikkailevia |
| akkusatiivi | kikkaileva; kikkailevan | kikkailevat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kikkailevassa | kikkailevissa |
| elatiivi | kikkailevasta | kikkailevista |
| illatiivi | kikkailevaan | kikkaileviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kikkailevalla | kikkailevilla |
| ablatiivi | kikkailevalta | kikkailevilta |
| allatiivi | kikkailevalle | kikkaileville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kikkailevana | kikkailevina |
| translatiivi | kikkailevaksi | kikkaileviksi |
| abessiivi | kikkailevatta | kikkailevitta |
| instruktiivi | – | kikkailevin |
| komitatiivi | – | kikkailevine |