kilahtava

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä kilahtaa

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kilahtava kilahtavat
genetiivi kilahtavan kilahtavien
(kilahtavain)
partitiivi kilahtavaa kilahtavia
akkusatiivi kilahtava; kilahtavan kilahtavat
sisäpaikallissijat
inessiivi kilahtavassa kilahtavissa
elatiivi kilahtavasta kilahtavista
illatiivi kilahtavaan kilahtaviin
ulkopaikallissijat
adessiivi kilahtavalla kilahtavilla
ablatiivi kilahtavalta kilahtavilta
allatiivi kilahtavalle kilahtaville
muut sijamuodot
essiivi kilahtavana kilahtavina
translatiivi kilahtavaksi kilahtaviksi
abessiivi kilahtavatta kilahtavitta
instruktiivi kilahtavin
komitatiivi kilahtavine