kilahteleminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakilahteleminen (38)
- teonnimi verbistä kilahdella
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kilahteleminen | kilahtelemiset |
genetiivi | kilahtelemisen | kilahtelemisten kilahtelemisien |
partitiivi | kilahtelemista | kilahtelemisia |
akkusatiivi | kilahteleminen; kilahtelemisen |
kilahtelemiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kilahtelemisessa | kilahtelemisissa |
elatiivi | kilahtelemisesta | kilahtelemisista |
illatiivi | kilahtelemiseen | kilahtelemisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kilahtelemisella | kilahtelemisilla |
ablatiivi | kilahtelemiselta | kilahtelemisilta |
allatiivi | kilahtelemiselle | kilahtelemisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kilahtelemisena (kilahtelemisna) |
kilahtelemisina |
translatiivi | kilahtelemiseksi | kilahtelemisiksi |
abessiivi | kilahtelemisetta | kilahtelemisitta |
instruktiivi | – | kilahtelemisin |
komitatiivi | – | kilahtelemisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | kilahtelemise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
kilahtelemis- |
Etymologia
muokkaa- verbi kilahdella + johdin -minen