kilistäminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakilistäminen (38)
- teonnimi verbistä kilistää
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kilistäminen | kilistämiset |
genetiivi | kilistämisen | kilistämisten kilistämisien |
partitiivi | kilistämistä | kilistämisiä |
akkusatiivi | kilistäminen; kilistämisen |
kilistämiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kilistämisessä | kilistämisissä |
elatiivi | kilistämisestä | kilistämisistä |
illatiivi | kilistämiseen | kilistämisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kilistämisellä | kilistämisillä |
ablatiivi | kilistämiseltä | kilistämisiltä |
allatiivi | kilistämiselle | kilistämisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kilistämisenä (kilistämisnä) |
kilistämisinä |
translatiivi | kilistämiseksi | kilistämisiksi |
abessiivi | kilistämisettä | kilistämisittä |
instruktiivi | – | kilistämisin |
komitatiivi | – | kilistämisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | kilistämise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
kilistämis- |