kilisteleminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakilisteleminen (38)
- teonnimi verbistä kilistellä
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kilisteleminen | kilistelemiset |
genetiivi | kilistelemisen | kilistelemisten kilistelemisien |
partitiivi | kilistelemistä | kilistelemisiä |
akkusatiivi | kilisteleminen; kilistelemisen |
kilistelemiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kilistelemisessä | kilistelemisissä |
elatiivi | kilistelemisestä | kilistelemisistä |
illatiivi | kilistelemiseen | kilistelemisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kilistelemisellä | kilistelemisillä |
ablatiivi | kilistelemiseltä | kilistelemisiltä |
allatiivi | kilistelemiselle | kilistelemisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kilistelemisenä (kilistelemisnä) |
kilistelemisinä |
translatiivi | kilistelemiseksi | kilistelemisiksi |
abessiivi | kilistelemisettä | kilistelemisittä |
instruktiivi | – | kilistelemisin |
komitatiivi | – | kilistelemisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | kilistelemise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
kilistelemis- |
Etymologia
muokkaa- verbi kilistellä + johdin -minen