kiljahteleminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakiljahteleminen (38)
- teonnimi verbistä kiljahdella
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kiljahteleminen | kiljahtelemiset |
genetiivi | kiljahtelemisen | kiljahtelemisten kiljahtelemisien |
partitiivi | kiljahtelemista | kiljahtelemisia |
akkusatiivi | kiljahteleminen; kiljahtelemisen |
kiljahtelemiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kiljahtelemisessa | kiljahtelemisissa |
elatiivi | kiljahtelemisesta | kiljahtelemisista |
illatiivi | kiljahtelemiseen | kiljahtelemisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kiljahtelemisella | kiljahtelemisilla |
ablatiivi | kiljahtelemiselta | kiljahtelemisilta |
allatiivi | kiljahtelemiselle | kiljahtelemisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kiljahtelemisena (kiljahtelemisna) |
kiljahtelemisina |
translatiivi | kiljahtelemiseksi | kiljahtelemisiksi |
abessiivi | kiljahtelemisetta | kiljahtelemisitta |
instruktiivi | – | kiljahtelemisin |
komitatiivi | – | kiljahtelemisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | kiljahtelemise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
kiljahtelemis- |
Etymologia
muokkaa- verbi kiljahdella + johdin -minen