Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

kilkutus (39)

  1. kilkuttaminen

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈkilkut̪us/
  • tavutus: kil‧ku‧tus

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kilkutus kilkutukset
genetiivi kilkutuksen kilkutusten
kilkutuksien
partitiivi kilkutusta kilkutuksia
akkusatiivi kilkutus;
kilkutuksen
kilkutukset
sisäpaikallissijat
inessiivi kilkutuksessa kilkutuksissa
elatiivi kilkutuksesta kilkutuksista
illatiivi kilkutukseen kilkutuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi kilkutuksella kilkutuksilla
ablatiivi kilkutukselta kilkutuksilta
allatiivi kilkutukselle kilkutuksille
muut sijamuodot
essiivi kilkutuksena kilkutuksina
translatiivi kilkutukseksi kilkutuksiksi
abessiivi kilkutuksetta kilkutuksitta
instruktiivi kilkutuksin
komitatiivi kilkutuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kilkutukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
kilkutus-

Etymologia muokkaa

johdos verbistä kilkuttaa (kilkut- + -us)

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa