killittäminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakillittäminen (38)
- teonnimi verbistä killittää
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | killittäminen | killittämiset |
genetiivi | killittämisen | killittämisten killittämisien |
partitiivi | killittämistä | killittämisiä |
akkusatiivi | killittäminen; killittämisen |
killittämiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | killittämisessä | killittämisissä |
elatiivi | killittämisestä | killittämisistä |
illatiivi | killittämiseen | killittämisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | killittämisellä | killittämisillä |
ablatiivi | killittämiseltä | killittämisiltä |
allatiivi | killittämiselle | killittämisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | killittämisenä (killittämisnä) |
killittämisinä |
translatiivi | killittämiseksi | killittämisiksi |
abessiivi | killittämisettä | killittämisittä |
instruktiivi | – | killittämisin |
komitatiivi | – | killittämisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | killittämise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
killittämis- |