killitteleminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakillitteleminen (38)
- teonnimi verbistä killitellä
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | killitteleminen | killittelemiset |
genetiivi | killittelemisen | killittelemisten killittelemisien |
partitiivi | killittelemistä | killittelemisiä |
akkusatiivi | killitteleminen; killittelemisen |
killittelemiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | killittelemisessä | killittelemisissä |
elatiivi | killittelemisestä | killittelemisistä |
illatiivi | killittelemiseen | killittelemisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | killittelemisellä | killittelemisillä |
ablatiivi | killittelemiseltä | killittelemisiltä |
allatiivi | killittelemiselle | killittelemisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | killittelemisenä (killittelemisnä) |
killittelemisinä |
translatiivi | killittelemiseksi | killittelemisiksi |
abessiivi | killittelemisettä | killittelemisittä |
instruktiivi | – | killittelemisin |
komitatiivi | – | killittelemisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | killittelemise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
killittelemis- |
Etymologia
muokkaa- verbi killitellä + johdin -minen