killuminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakilluminen (38)
- teonnimi verbistä killua
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | killuminen | killumiset |
| genetiivi | killumisen | killumisten killumisien |
| partitiivi | killumista | killumisia |
| akkusatiivi | killuminen; killumisen |
killumiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | killumisessa | killumisissa |
| elatiivi | killumisesta | killumisista |
| illatiivi | killumiseen | killumisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | killumisella | killumisilla |
| ablatiivi | killumiselta | killumisilta |
| allatiivi | killumiselle | killumisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | killumisena (killumisna) |
killumisina |
| translatiivi | killumiseksi | killumisiksi |
| abessiivi | killumisetta | killumisitta |
| instruktiivi | – | killumisin |
| komitatiivi | – | killumisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | killumise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
killumis- | |