kimaira
Suomi
muokkaa
Substantiivi
muokkaa- (biologia) kahden eriperimäisen yksilön sulauma, joka syntyy, kun hedelmöittyneet munasolut sulautuvat yhteen
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈkimɑi̯rɑ/
- tavutus: ki‧mai‧ra
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kimaira | kimairat |
| genetiivi | kimairan | kimairojen (kimairain) |
| partitiivi | kimairaa | kimairoja |
| akkusatiivi | kimaira; kimairan |
kimairat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kimairassa | kimairoissa |
| elatiivi | kimairasta | kimairoista |
| illatiivi | kimairaan | kimairoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kimairalla | kimairoilla |
| ablatiivi | kimairalta | kimairoilta |
| allatiivi | kimairalle | kimairoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kimairana | kimairoina |
| translatiivi | kimairaksi | kimairoiksi |
| abessiivi | kimairatta | kimairoitta |
| instruktiivi | – | kimairoin |
| komitatiivi | – | kimairoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kimaira- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset
muokkaaLiittyvät sanat
muokkaaSynonyymit
muokkaaAiheesta muualla
muokkaaViitteet
muokkaa- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 9