Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

kimakkuus (40)

  1. se, että on kimakka

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈkimɑkːuːs/
  • tavutus: ki‧mak‧kuus

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kimakkuus kimakkuudet
genetiivi kimakkuuden kimakkuuksien
partitiivi kimakkuutta kimakkuuksia
akkusatiivi kimakkuus;
kimakkuuden
kimakkuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi kimakkuudessa kimakkuuksissa
elatiivi kimakkuudesta kimakkuuksista
illatiivi kimakkuuteen kimakkuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi kimakkuudella kimakkuuksilla
ablatiivi kimakkuudelta kimakkuuksilta
allatiivi kimakkuudelle kimakkuuksille
muut sijamuodot
essiivi kimakkuutena kimakkuuksina
translatiivi kimakkuudeksi kimakkuuksiksi
abessiivi kimakkuudetta kimakkuuksitta
instruktiivi kimakkuuksin
komitatiivi kimakkuuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo kimakkuude-
vahva vartalo kimakkuute-
konsonantti-
vartalo
kimakkuut-

Etymologia muokkaa

sanan kimakka vartalosta kimakk- ja suffiksista -uus

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa