kimalle
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaÄäntäminen
muokkaa- IPA: /ˈkimɑlːeˣ/
- tavutus: ki‧mal‧le
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kimalle | kimalteet |
| genetiivi | kimalteen | kimalteiden kimalteitten |
| partitiivi | kimalletta | kimalteita |
| akkusatiivi | kimalle; kimalteen |
kimalteet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kimalteessa | kimalteissa |
| elatiivi | kimalteesta | kimalteista |
| illatiivi | kimalteeseen | kimalteisiin kimalteihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kimalteella | kimalteilla |
| ablatiivi | kimalteelta | kimalteilta |
| allatiivi | kimalteelle | kimalteille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kimalteena | kimalteina |
| translatiivi | kimalteeksi | kimalteiksi |
| abessiivi | kimalteetta | kimalteitta |
| instruktiivi | – | kimaltein |
| komitatiivi | – | kimalteine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kimaltee- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kimallet- | |
Aiheesta muualla
muokkaa- kimalle Kielitoimiston sanakirjassa