kimaltelu

Suomi

Substantiivi

kimaltelu (2)

kimalteleminen

Ääntäminen

IPA: /ˈkimɑlˌt̪elu/
tavutus: ki‧mal‧te‧lu

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	kimaltelu	kimaltelut
genetiivi	kimaltelun	kimaltelujen kimalteluiden kimalteluitten
partitiivi	kimaltelua	kimalteluita kimalteluja
akkusatiivi	kimaltelu; kimaltelun	kimaltelut
sisäpaikallissijat
inessiivi	kimaltelussa	kimalteluissa
elatiivi	kimaltelusta	kimalteluista
illatiivi	kimalteluun	kimalteluihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	kimaltelulla	kimalteluilla
ablatiivi	kimaltelulta	kimalteluilta
allatiivi	kimaltelulle	kimalteluille
muut sijamuodot
essiivi	kimalteluna	kimalteluina
translatiivi	kimalteluksi	kimalteluiksi
abessiivi	kimaltelutta	kimalteluitta
instruktiivi	–	kimalteluin
komitatiivi	–	kimalteluine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	kimaltelu-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

verbi kimallella ((vahva) vokaalivartalo kimaltel|e-) + johdin -u

Käännökset

1. kimalteleminen

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne.
Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille.
Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.

Aiheesta muualla

kimaltelu Kielitoimiston sanakirjassa