kimbri
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakimbri (5)
- kimbrit eräs germaanikansa
- Germaanien kiinnostus etelän viljaviksi uskottuja maita kohtaan – – johtivat aluksi vähäisten mutta ajan oloon kasvavien joukkojen vaellukseen kohti etelää. Ensimmäiset historiallisesti dokumentoidut vaellukset ajoittuvat 100-luvulle eKr., jolloin Juutinmaan teutonit ja kimbrit lähtivät liikkelle kohti Länsi-Eurooppaa.[1]
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈkimbri/
- tavutus: kimb‧ri
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kimbri | kimbrit |
| genetiivi | kimbrin | kimbrien (kimbrein) |
| partitiivi | kimbria | kimbreja |
| akkusatiivi | kimbri; kimbrin |
kimbrit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kimbrissa | kimbreissa |
| elatiivi | kimbrista | kimbreista |
| illatiivi | kimbriin | kimbreihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kimbrilla | kimbreilla |
| ablatiivi | kimbrilta | kimbreilta |
| allatiivi | kimbrille | kimbreille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kimbrina | kimbreina |
| translatiivi | kimbriksi | kimbreiksi |
| abessiivi | kimbritta | kimbreitta |
| instruktiivi | – | kimbrein |
| komitatiivi | – | kimbreine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kimbri- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- kimbri Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
muokkaa- ↑ Siiriäinen, Ari. Esihistoria. Maailmanhistorian pikkujättiläinen. WSOY. Porvoo. 1988. ISBN 951-0-15101-7: s. 29