kimma
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakimma (9)
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈkimːɑ/, [ˈk̟imːɑ]
- tavutus: kim‧ma
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kimma | kimmat |
| genetiivi | kimman | kimmojen (kimmain) |
| partitiivi | kimmaa | kimmoja |
| akkusatiivi | kimma; kimman |
kimmat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kimmassa | kimmoissa |
| elatiivi | kimmasta | kimmoista |
| illatiivi | kimmaan | kimmoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kimmalla | kimmoilla |
| ablatiivi | kimmalta | kimmoilta |
| allatiivi | kimmalle | kimmoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kimmana | kimmoina |
| translatiivi | kimmaksi | kimmoiksi |
| abessiivi | kimmatta | kimmoitta |
| instruktiivi | – | kimmoin |
| komitatiivi | – | kimmoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kimma- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Aiheesta muualla
muokkaa- kimma Kielitoimiston sanakirjassa