kimmelteleminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakimmelteleminen (38)
- teonnimi verbistä kimmellellä
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kimmelteleminen | kimmeltelemiset |
| genetiivi | kimmeltelemisen | kimmeltelemisten kimmeltelemisien |
| partitiivi | kimmeltelemistä | kimmeltelemisiä |
| akkusatiivi | kimmelteleminen; kimmeltelemisen |
kimmeltelemiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kimmeltelemisessä | kimmeltelemisissä |
| elatiivi | kimmeltelemisestä | kimmeltelemisistä |
| illatiivi | kimmeltelemiseen | kimmeltelemisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kimmeltelemisellä | kimmeltelemisillä |
| ablatiivi | kimmeltelemiseltä | kimmeltelemisiltä |
| allatiivi | kimmeltelemiselle | kimmeltelemisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kimmeltelemisenä (kimmeltelemisnä) |
kimmeltelemisinä |
| translatiivi | kimmeltelemiseksi | kimmeltelemisiksi |
| abessiivi | kimmeltelemisettä | kimmeltelemisittä |
| instruktiivi | – | kimmeltelemisin |
| komitatiivi | – | kimmeltelemisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kimmeltelemise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kimmeltelemis- | |
Etymologia
muokkaa- verbi kimmellellä + johdin -minen