Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

kimppa (9-B)[1]

  1. (puhekieltä) joukko, yhteis-

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈkimpːɑ/
  • tavutus: kimp‧pa

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kimppa kimpat
genetiivi kimpan kimppojen
(kimppain)
partitiivi kimppaa kimppoja
akkusatiivi kimppa;
kimpan
kimpat
sisäpaikallissijat
inessiivi kimpassa kimpoissa
elatiivi kimpasta kimpoista
illatiivi kimppaan kimppoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kimpalla kimpoilla
ablatiivi kimpalta kimpoilta
allatiivi kimpalle kimpoille
muut sijamuodot
essiivi kimppana kimppoina
translatiivi kimpaksi kimpoiksi
abessiivi kimpatta kimpoitta
instruktiivi kimpoin
komitatiivi kimppoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo kimpa-
vahva vartalo kimppa-
konsonantti-
vartalo
-

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • kimppa Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 9-B