kinailu
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
kinailu (2)
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈkinɑi̯lu/
- tavutus: ki‧nai‧lu
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kinailu | kinailut |
| genetiivi | kinailun | kinailujen kinailuiden kinailuitten |
| partitiivi | kinailua | kinailuita kinailuja |
| akkusatiivi | kinailu; kinailun |
kinailut |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kinailussa | kinailuissa |
| elatiivi | kinailusta | kinailuista |
| illatiivi | kinailuun | kinailuihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kinailulla | kinailuilla |
| ablatiivi | kinailulta | kinailuilta |
| allatiivi | kinailulle | kinailuille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kinailuna | kinailuina |
| translatiivi | kinailuksi | kinailuiksi |
| abessiivi | kinailutta | kinailuitta |
| instruktiivi | – | kinailuin |
| komitatiivi | – | kinailuine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kinailu- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset muokkaa
1. kinaileminen
|
Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. |
Aiheesta muualla muokkaa
- kinailu Kielitoimiston sanakirjassa