kinailu

Suomi

Substantiivi

kinailu (2)

kinaileminen

Ääntäminen

IPA: /ˈkinɑi̯lu/
tavutus: ki‧nai‧lu

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	kinailu	kinailut
genetiivi	kinailun	kinailujen kinailuiden kinailuitten
partitiivi	kinailua	kinailuita kinailuja
akkusatiivi	kinailu; kinailun	kinailut
sisäpaikallissijat
inessiivi	kinailussa	kinailuissa
elatiivi	kinailusta	kinailuista
illatiivi	kinailuun	kinailuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	kinailulla	kinailuilla
ablatiivi	kinailulta	kinailuilta
allatiivi	kinailulle	kinailuille
muut sijamuodot
essiivi	kinailuna	kinailuina
translatiivi	kinailuksi	kinailuiksi
abessiivi	kinailutta	kinailuitta
instruktiivi	–	kinailuin
komitatiivi	–	kinailuine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	kinailu-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

verbi kinailla (vokaalivartalo kinail|e-) + johdin -u

Käännökset

1. kinaileminen

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne.
Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille.
Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.

Aiheesta muualla

kinailu Kielitoimiston sanakirjassa