kinner

Suomi

kinner (49-J) (monikko kintereet)

ihmisen kantapäätä vastaava varvasastujan takajalan kohta
Takaa-ajajat saattavat olla kintereillä milloin tahansa. = jäljillä

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	kinner kintere	kinteret kintereet
genetiivi	kinteren kintereen	kinnerten kinterien kintereiden kintereitten
partitiivi	kinnertä kinterettä	kinteriä kintereitä
akkusatiivi	kinner kintere; kinteren kintereen	kinteret kintereet
sisäpaikallissijat
inessiivi	kinteressä kintereessä	kinterissä kintereissä
elatiivi	kinterestä kintereestä	kinteristä kintereistä
illatiivi	kintereen kintereeseen	kinteriin kintereisiin kintereihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	kinterellä kintereellä	kinterillä kintereillä
ablatiivi	kintereltä kintereeltä	kinteriltä kintereiltä
allatiivi	kinterelle kintereelle	kinterille kintereille
muut sijamuodot
essiivi	kinterenä kintereenä (kinnernä)	kinterinä kintereinä
translatiivi	kintereksi kintereeksi	kinteriksi kintereiksi
abessiivi	kinterettä kintereettä	kinterittä kintereittä
instruktiivi	–	kinterin kinterein
komitatiivi	–	kintereine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	kintere-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	kinner-

1. ihmisen kantapäätä vastaava varvasastujan takajalan kohta