Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

kipeys (40)[1]

  1. se, että on kipeä

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈkipeys/ tai /ˈkipey̯s/
  • tavutus: ki‧pe‧ys / ki‧peys

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kipeys kipeydet
genetiivi kipeyden kipeyksien
partitiivi kipeyttä kipeyksiä
akkusatiivi kipeys;
kipeyden
kipeydet
sisäpaikallissijat
inessiivi kipeydessä kipeyksissä
elatiivi kipeydestä kipeyksistä
illatiivi kipeyteen kipeyksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi kipeydellä kipeyksillä
ablatiivi kipeydeltä kipeyksiltä
allatiivi kipeydelle kipeyksille
muut sijamuodot
essiivi kipeytenä kipeyksinä
translatiivi kipeydeksi kipeyksiksi
abessiivi kipeydettä kipeyksittä
instruktiivi kipeyksin
komitatiivi kipeyksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo kipeyde-
vahva vartalo kipeyte-
konsonantti-
vartalo
kipeyt-

Etymologia muokkaa

sanan kipeä vartalosta kipe- ja suffiksista -ys

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

mustankipeys

Aiheesta muualla muokkaa

  • kipeys Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 40