kipinöiminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakipinöiminen (38)
- teonnimi verbistä kipinöidä
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kipinöiminen | kipinöimiset |
genetiivi | kipinöimisen | kipinöimisten kipinöimisien |
partitiivi | kipinöimistä | kipinöimisiä |
akkusatiivi | kipinöiminen; kipinöimisen |
kipinöimiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kipinöimisessä | kipinöimisissä |
elatiivi | kipinöimisestä | kipinöimisistä |
illatiivi | kipinöimiseen | kipinöimisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kipinöimisellä | kipinöimisillä |
ablatiivi | kipinöimiseltä | kipinöimisiltä |
allatiivi | kipinöimiselle | kipinöimisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kipinöimisenä (kipinöimisnä) |
kipinöimisinä |
translatiivi | kipinöimiseksi | kipinöimisiksi |
abessiivi | kipinöimisettä | kipinöimisittä |
instruktiivi | – | kipinöimisin |
komitatiivi | – | kipinöimisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | kipinöimise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
kipinöimis- |