kipitteleminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakipitteleminen (38)
- teonnimi verbistä kipitellä
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kipitteleminen | kipittelemiset |
| genetiivi | kipittelemisen | kipittelemisten kipittelemisien |
| partitiivi | kipittelemistä | kipittelemisiä |
| akkusatiivi | kipitteleminen; kipittelemisen |
kipittelemiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kipittelemisessä | kipittelemisissä |
| elatiivi | kipittelemisestä | kipittelemisistä |
| illatiivi | kipittelemiseen | kipittelemisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kipittelemisellä | kipittelemisillä |
| ablatiivi | kipittelemiseltä | kipittelemisiltä |
| allatiivi | kipittelemiselle | kipittelemisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kipittelemisenä (kipittelemisnä) |
kipittelemisinä |
| translatiivi | kipittelemiseksi | kipittelemisiksi |
| abessiivi | kipittelemisettä | kipittelemisittä |
| instruktiivi | – | kipittelemisin |
| komitatiivi | – | kipittelemisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kipittelemise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kipittelemis- | |