kipristeleminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakipristeleminen (38)
- teonnimi verbistä kipristellä
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kipristeleminen | kipristelemiset |
genetiivi | kipristelemisen | kipristelemisten kipristelemisien |
partitiivi | kipristelemistä | kipristelemisiä |
akkusatiivi | kipristeleminen; kipristelemisen |
kipristelemiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kipristelemisessä | kipristelemisissä |
elatiivi | kipristelemisestä | kipristelemisistä |
illatiivi | kipristelemiseen | kipristelemisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kipristelemisellä | kipristelemisillä |
ablatiivi | kipristelemiseltä | kipristelemisiltä |
allatiivi | kipristelemiselle | kipristelemisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kipristelemisenä (kipristelemisnä) |
kipristelemisinä |
translatiivi | kipristelemiseksi | kipristelemisiksi |
abessiivi | kipristelemisettä | kipristelemisittä |
instruktiivi | – | kipristelemisin |
komitatiivi | – | kipristelemisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | kipristelemise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
kipristelemis- |
Etymologia
muokkaa- verbi kipristellä + johdin -minen