kireys
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaa- se, että on kireä
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈkireys/ tai /ˈkirey̯s/
- tavutus: ki‧re‧ys / ki‧reys
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kireys | kireydet |
genetiivi | kireyden | kireyksien |
partitiivi | kireyttä | kireyksiä |
akkusatiivi | kireys; kireyden |
kireydet |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kireydessä | kireyksissä |
elatiivi | kireydestä | kireyksistä |
illatiivi | kireyteen | kireyksiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kireydellä | kireyksillä |
ablatiivi | kireydeltä | kireyksiltä |
allatiivi | kireydelle | kireyksille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kireytenä | kireyksinä |
translatiivi | kireydeksi | kireyksiksi |
abessiivi | kireydettä | kireyksittä |
instruktiivi | – | kireyksin |
komitatiivi | – | kireyksine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | kireyde- | |
vahva vartalo | kireyte- | |
konsonantti- vartalo |
kireyt- |
Etymologia
muokkaasanan kireä vartalosta kire- ja suffiksista -ys
Käännökset
muokkaa1. se, että on kireä
|
Aiheesta muualla
muokkaa- kireys Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
muokkaa- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 40