Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

kireys (40)[1]

  1. se, että on kireä

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈkireys/ tai /ˈkirey̯s/
  • tavutus: ki‧re‧ys / ki‧reys

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kireys kireydet
genetiivi kireyden kireyksien
partitiivi kireyttä kireyksiä
akkusatiivi kireys;
kireyden
kireydet
sisäpaikallissijat
inessiivi kireydessä kireyksissä
elatiivi kireydestä kireyksistä
illatiivi kireyteen kireyksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi kireydellä kireyksillä
ablatiivi kireydeltä kireyksiltä
allatiivi kireydelle kireyksille
muut sijamuodot
essiivi kireytenä kireyksinä
translatiivi kireydeksi kireyksiksi
abessiivi kireydettä kireyksittä
instruktiivi kireyksin
komitatiivi kireyksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo kireyde-
vahva vartalo kireyte-
konsonantti-
vartalo
kireyt-

Etymologia muokkaa

sanan kireä vartalosta kire- ja suffiksista -ys

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • kireys Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 40