Substantiivi

muokkaa

kiristely (2)

  1. kiristeleminen

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈkirisˌt̪ely/
  • tavutus: ki‧ris‧te‧ly

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kiristely kiristelyt
genetiivi kiristelyn kiristelyjen
kiristelyiden
kiristelyitten
partitiivi kiristelyä kiristelyitä
kiristelyjä
akkusatiivi kiristely;
kiristelyn
kiristelyt
sisäpaikallissijat
inessiivi kiristelyssä kiristelyissä
elatiivi kiristelystä kiristelyistä
illatiivi kiristelyyn kiristelyihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kiristelyllä kiristelyillä
ablatiivi kiristelyltä kiristelyiltä
allatiivi kiristelylle kiristelyille
muut sijamuodot
essiivi kiristelynä kiristelyinä
translatiivi kiristelyksi kiristelyiksi
abessiivi kiristelyttä kiristelyittä
instruktiivi kiristelyin
komitatiivi kiristelyine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kiristely-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa

Käännökset

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa