Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

kirkaste (48)[1]

  1. aine joka kirkastaa

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈkirkɑst̪eˣ/
  • tavutus: kir‧kas‧te

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kirkaste kirkasteet
genetiivi kirkasteen kirkasteiden
kirkasteitten
partitiivi kirkastetta kirkasteita
akkusatiivi kirkaste;
kirkasteen
kirkasteet
sisäpaikallissijat
inessiivi kirkasteessa kirkasteissa
elatiivi kirkasteesta kirkasteista
illatiivi kirkasteeseen kirkasteisiin
kirkasteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kirkasteella kirkasteilla
ablatiivi kirkasteelta kirkasteilta
allatiivi kirkasteelle kirkasteille
muut sijamuodot
essiivi kirkasteena kirkasteina
translatiivi kirkasteeksi kirkasteiksi
abessiivi kirkasteetta kirkasteitta
instruktiivi kirkastein
komitatiivi kirkasteine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kirkastee-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
kirkastet-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

huuhtelukirkaste

Aiheesta muualla muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 48