kirkunut
Suomi muokkaa
Verbi muokkaa
kirkunut
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä kirkua
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kirkunut | kirkuneet |
| genetiivi | kirkuneen | kirkuneiden kirkuneitten |
| partitiivi | kirkunutta | kirkuneita |
| akkusatiivi | kirkunut; kirkuneen | kirkuneet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kirkuneessa | kirkuneissa |
| elatiivi | kirkuneesta | kirkuneista |
| illatiivi | kirkuneeseen | kirkuneisiin kirkuneihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kirkuneella | kirkuneilla |
| ablatiivi | kirkuneelta | kirkuneilta |
| allatiivi | kirkuneelle | kirkuneille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kirkuneena | kirkuneina |
| translatiivi | kirkuneeksi | kirkuneiksi |
| abessiivi | kirkuneetta | kirkuneitta |
| instruktiivi | – | kirkunein |
| komitatiivi | – | kirkuneine |