kirnuava

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä kirnuta

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kirnuava kirnuavat
genetiivi kirnuavan kirnuavien
(kirnuavain)
partitiivi kirnuavaa kirnuavia
akkusatiivi kirnuava; kirnuavan kirnuavat
sisäpaikallissijat
inessiivi kirnuavassa kirnuavissa
elatiivi kirnuavasta kirnuavista
illatiivi kirnuavaan kirnuaviin
ulkopaikallissijat
adessiivi kirnuavalla kirnuavilla
ablatiivi kirnuavalta kirnuavilta
allatiivi kirnuavalle kirnuaville
muut sijamuodot
essiivi kirnuavana kirnuavina
translatiivi kirnuavaksi kirnuaviksi
abessiivi kirnuavatta kirnuavitta
instruktiivi kirnuavin
komitatiivi kirnuavine