kiroilija
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakiroilija (12)
- henkilö, joka kiroilee
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈkiroi̯ˌlijɑ/
- tavutus: ki‧roi‧li‧ja
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kiroilija | kiroilijat |
| genetiivi | kiroilijan | kiroilijoiden kiroilijoitten (kiroilijain) |
| partitiivi | kiroilijaa | kiroilijoita |
| akkusatiivi | kiroilija; kiroilijan |
kiroilijat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kiroilijassa | kiroilijoissa |
| elatiivi | kiroilijasta | kiroilijoista |
| illatiivi | kiroilijaan | kiroilijoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kiroilijalla | kiroilijoilla |
| ablatiivi | kiroilijalta | kiroilijoilta |
| allatiivi | kiroilijalle | kiroilijoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kiroilijana | kiroilijoina |
| translatiivi | kiroilijaksi | kiroilijoiksi |
| abessiivi | kiroilijatta | kiroilijoitta |
| instruktiivi | – | kiroilijoin |
| komitatiivi | – | kiroilijoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kiroilija- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset
muokkaa1. henkilö, joka kiroilee
|
Aiheesta muualla
muokkaa- kiroilija Kielitoimiston sanakirjassa