kiroilu
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaa- kirosanojen käyttö, kiroileminen
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈkiroi̯lu/
- tavutus: ki‧roi‧lu
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kiroilu | kiroilut |
genetiivi | kiroilun | kiroilujen kiroiluiden kiroiluitten |
partitiivi | kiroilua | kiroiluita kiroiluja |
akkusatiivi | kiroilu; kiroilun |
kiroilut |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kiroilussa | kiroiluissa |
elatiivi | kiroilusta | kiroiluista |
illatiivi | kiroiluun | kiroiluihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kiroilulla | kiroiluilla |
ablatiivi | kiroilulta | kiroiluilta |
allatiivi | kiroilulle | kiroiluille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kiroiluna | kiroiluina |
translatiivi | kiroiluksi | kiroiluiksi |
abessiivi | kiroilutta | kiroiluitta |
instruktiivi | – | kiroiluin |
komitatiivi | – | kiroiluine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | kiroilu- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia
muokkaaLiittyvät sanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- kiroilu Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
muokkaa- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 2