Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

kirpeys (40)[1]

  1. se, että on kirpeä

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈkirpeys/ tai /ˈkirpey̯s/
  • tavutus: kir‧pe‧ys / kir‧peys

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kirpeys kirpeydet
genetiivi kirpeyden kirpeyksien
partitiivi kirpeyttä kirpeyksiä
akkusatiivi kirpeys;
kirpeyden
kirpeydet
sisäpaikallissijat
inessiivi kirpeydessä kirpeyksissä
elatiivi kirpeydestä kirpeyksistä
illatiivi kirpeyteen kirpeyksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi kirpeydellä kirpeyksillä
ablatiivi kirpeydeltä kirpeyksiltä
allatiivi kirpeydelle kirpeyksille
muut sijamuodot
essiivi kirpeytenä kirpeyksinä
translatiivi kirpeydeksi kirpeyksiksi
abessiivi kirpeydettä kirpeyksittä
instruktiivi kirpeyksin
komitatiivi kirpeyksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo kirpeyde-
vahva vartalo kirpeyte-
konsonantti-
vartalo
kirpeyt-

Etymologia muokkaa

sanan kirpeä vartalosta kirpe- ja suffiksista -ys

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • kirpeys Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 40