Substantiivi

muokkaa

kirpeys (40)[1]

  1. se, että on kirpeä

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈkirpeys/ tai /ˈkirpey̯s/
  • tavutus: kir‧pe‧ys / kir‧peys

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kirpeys kirpeydet
genetiivi kirpeyden kirpeyksien
partitiivi kirpeyttä kirpeyksiä
akkusatiivi kirpeys;
kirpeyden
kirpeydet
sisäpaikallissijat
inessiivi kirpeydessä kirpeyksissä
elatiivi kirpeydestä kirpeyksistä
illatiivi kirpeyteen kirpeyksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi kirpeydellä kirpeyksillä
ablatiivi kirpeydeltä kirpeyksiltä
allatiivi kirpeydelle kirpeyksille
muut sijamuodot
essiivi kirpeytenä kirpeyksinä
translatiivi kirpeydeksi kirpeyksiksi
abessiivi kirpeydettä kirpeyksittä
instruktiivi kirpeyksin
komitatiivi kirpeyksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo kirpeyde-
vahva vartalo kirpeyte-
konsonantti-
vartalo
kirpeyt-

Etymologia

muokkaa

sanan kirpeä vartalosta kirpe- ja suffiksista -ys

Käännökset

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • kirpeys Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 40