kirveleminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakirveleminen (38)
- teonnimi verbistä kirvellä
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kirveleminen | kirvelemiset |
| genetiivi | kirvelemisen | kirvelemisten kirvelemisien |
| partitiivi | kirvelemistä | kirvelemisiä |
| akkusatiivi | kirveleminen; kirvelemisen |
kirvelemiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kirvelemisessä | kirvelemisissä |
| elatiivi | kirvelemisestä | kirvelemisistä |
| illatiivi | kirvelemiseen | kirvelemisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kirvelemisellä | kirvelemisillä |
| ablatiivi | kirvelemiseltä | kirvelemisiltä |
| allatiivi | kirvelemiselle | kirvelemisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kirvelemisenä (kirvelemisnä) |
kirvelemisinä |
| translatiivi | kirvelemiseksi | kirvelemisiksi |
| abessiivi | kirvelemisettä | kirvelemisittä |
| instruktiivi | – | kirvelemisin |
| komitatiivi | – | kirvelemisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kirvelemise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kirvelemis- | |