kirveltävä

  1. (taivutusmuoto) passiivin partisiipin preesens verbistä kirvellä

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kirveltävä kirveltävät
genetiivi kirveltävän kirveltävien
(kirveltäväin)
partitiivi kirveltävää kirveltäviä
akkusatiivi kirveltävä; kirveltävän kirveltävät
sisäpaikallissijat
inessiivi kirveltävässä kirveltävissä
elatiivi kirveltävästä kirveltävistä
illatiivi kirveltävään kirveltäviin
ulkopaikallissijat
adessiivi kirveltävällä kirveltävillä
ablatiivi kirveltävältä kirveltäviltä
allatiivi kirveltävälle kirveltäville
muut sijamuodot
essiivi kirveltävänä kirveltävinä
translatiivi kirveltäväksi kirveltäviksi
abessiivi kirveltävättä kirveltävittä
instruktiivi kirveltävin
komitatiivi kirveltävine

kirveltävä

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä kirveltää

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kirveltävä kirveltävät
genetiivi kirveltävän kirveltävien
(kirveltäväin)
partitiivi kirveltävää kirveltäviä
akkusatiivi kirveltävä; kirveltävän kirveltävät
sisäpaikallissijat
inessiivi kirveltävässä kirveltävissä
elatiivi kirveltävästä kirveltävistä
illatiivi kirveltävään kirveltäviin
ulkopaikallissijat
adessiivi kirveltävällä kirveltävillä
ablatiivi kirveltävältä kirveltäviltä
allatiivi kirveltävälle kirveltäville
muut sijamuodot
essiivi kirveltävänä kirveltävinä
translatiivi kirveltäväksi kirveltäviksi
abessiivi kirveltävättä kirveltävittä
instruktiivi kirveltävin
komitatiivi kirveltävine