kirvely
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakirvely (2)
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈkirʋely/
- tavutus: kir‧ve‧ly
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kirvely | kirvelyt |
| genetiivi | kirvelyn | kirvelyjen kirvelyiden kirvelyitten |
| partitiivi | kirvelyä | kirvelyitä kirvelyjä |
| akkusatiivi | kirvely; kirvelyn |
kirvelyt |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kirvelyssä | kirvelyissä |
| elatiivi | kirvelystä | kirvelyistä |
| illatiivi | kirvelyyn | kirvelyihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kirvelyllä | kirvelyillä |
| ablatiivi | kirvelyltä | kirvelyiltä |
| allatiivi | kirvelylle | kirvelyille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kirvelynä | kirvelyinä |
| translatiivi | kirvelyksi | kirvelyiksi |
| abessiivi | kirvelyttä | kirvelyittä |
| instruktiivi | – | kirvelyin |
| komitatiivi | – | kirvelyine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kirvely- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
muokkaaKäännökset
muokkaa1. kirveleminen
|
Aiheesta muualla
muokkaa- kirvely Kielitoimiston sanakirjassa
- Artikkeli 3052 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa