kiskonta
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaÄäntäminen
muokkaa- IPA: /ˈkiskont̪ɑ/
- tavutus: kis‧kon‧ta
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kiskonta | kiskonnat |
genetiivi | kiskonnan | kiskontojen (kiskontain) |
partitiivi | kiskontaa | kiskontoja |
akkusatiivi | kiskonta; kiskonnan |
kiskonnat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kiskonnassa | kiskonnoissa |
elatiivi | kiskonnasta | kiskonnoista |
illatiivi | kiskontaan | kiskontoihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kiskonnalla | kiskonnoilla |
ablatiivi | kiskonnalta | kiskonnoilta |
allatiivi | kiskonnalle | kiskonnoille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kiskontana | kiskontoina |
translatiivi | kiskonnaksi | kiskonnoiksi |
abessiivi | kiskonnatta | kiskonnoitta |
instruktiivi | – | kiskonnoin |
komitatiivi | – | kiskontoine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | kiskonna- | |
vahva vartalo | kiskonta- | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset
muokkaa1. kiskominen
|
Aiheesta muualla
muokkaa- kiskonta Kielitoimiston sanakirjassa